TAITEILIJAT

Steve Paxton

Lisa Nelson

Deborah Hay

Frankfurt Dances

Nita Little

Liisa Pentti

Sooloprojekti
(Jyrki Karttunen, Jenni-Elina Lehto, Mickaël Stoeckel)

Timo Klemola

STEVE PAXTON on tutkinut kulttuuristuneen tanssin fiktiota ja improvisaation 'totuutta' jo 35 vuoden ajan. Uransa alkuvaiheissa hän harjoitteli modernin tanssin teknikoita, balettia, aikidoa, tai chi chuania ja vipassana-meditaatiota ja esiintyi Merce Cunninghamin ryhmässä vuosina 1961-65. Steve Paxton kuuluu seuraavien taiteilijaryhmien perustajajäseniin: Judson Dance Theater, Grand Union, Contact Improvisation ja Touchdown Dance for the visually disabled. Nykyään hän luennoi, esiintyy ja opettaa etupäässä Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Vuonna 2001 kaksi hänen varhaisteostaan esitettiin White Oak/ Mikhail Baryshnikovin PastForward-projektissa. Vuonna 2003 Paxton esiintyi Lisa Nelson & company’n kanssa Pariisin Pompidou Centerissä, Trisha Brownin kanssa Lyonissa ja Boris Charmatzin kanssa Pariisin yliopistossa. Hänelle on myönnetty lukuisia arvostettuja palkintoja työstään, mm. Guggenheim Fellowship ja kaksi Bessie-palkintoa. Steve Paxton kuuluu Contact Quarterly -tanssilehden toimittajakuntaan.

Steve Paxton Kuva: Gil Grossi

LISA NELSON on tanssitaiteilija, improvisaatio-esiintyjä ja videotaiteilija, joka on työssään tutkinut aistien roolia esittämisessä ja liikkeen havainnoinnissa 1970-luvun alusta alkaen. Tämä työ videon ja tanssin parissa johti hänet kehittelemään spontaaniin kompositioon ja esitykseen perustuvan oman lähestymistapansa nimeltä Tuning Scores. Se on monitaiteisen ryhmäesityksen kommunikaatiomuoto, jota hän käyttää tilasidonnaisissa observatorio-projekteissaan, viimeksi Pompidou Centerin Theater of Operations –projektissa vuonna 2003. Lisa Nelson esiintyy, opettaa ja luo tanssiteoksia erilaisissa tiloissa ympäri maailmaa. Hänen pitkäaikaisia yhteistyökumppaneitaan ovat Steve Paxton, Daniel Lepkoff, videotaiteilija Cathy Weis ja Tuning Scores -metodiin keskittynyt Image Lab –esiintyjäryhmä. Lisa Nelson sai vuonna 2002 Alpert Award in the Arts -palkinnon ja newyorkilaisen Bessie-palkinnon vuonna 1987. Lisa Nelson on ollut kansainvälisen Contact Quarterly -tanssilehden toinen vastaava toimittaja vuodesta 1977. Hän asuu Vermontin vuoristossa Yhdysvalloissa.

Lisa Nelson Kuva: Scott Smith

DEBORAH HAY (s. 1941) on amerikkalaisen modernin tanssin kiistaton legenda ja tärkeä vaikuttaja 60-luvulta lähtien. Hän jatkaa yhä innovatiivisuuden eturintamassa niin tanssijana, koreografina kuin tanssipedagogina. Hayn työlle on ominaista kehollisen kokemuksen havainnoiminen ja huomioiminen, jatkuvassa muutostilassa oleminen. Hän on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja artikkeleita tanssista ja hänen työnsä ovat olleet myös monien väitöskirjatutkimusten ja kirjoitusten kohteena.

Deborah Hay syntyi New Yorkissa vuonna 1941. Harjoitellessaan 60-luvulla Cunningham-studiolla Hay liittyi kokeellisten taiteilijoiden ryhmään, joka sai vaikutteita Merce Cunninghamin ja John Cagen taiteesta. Tästä ryhmästä muodostui Judson Dance Theater, aikansa radikaaleimpia taideryhmiä. Vuonna 1964 Deborah Hay tanssi Cunningham Dance Companyssa kuuden kuukauden kiertueella Euroopassa ja Aasiassa. Vuoteen 1967 mennessä hän oli jo saavuttanut mainetta nuorena koreografina ja löytänyt oman tyylinsä. Deborah keskittyi suuriin tanssiprojekteihin ei-tanssijoiden kanssa. Siitä alkoi pitkä tutkimustyö tanssin välittymisen ja tanssijuuden parissa.

Vuonna 1970 Hay lähti New Yorkista ja asettui pieneen yhteisöön Vermontiin. Hän loi itselleen päivittäisen, tiukan liikeharjoittelun, joka on yhä punaisena lankana hänen työssään. Huomattavin saavutus tältä ajanjaksolta on tanssiteosten sarja Ten Circle Dances, joka toteutettiin ilman katsojia. Teossarjasta syntyi myös kirja Moving Through the Universe in Bare Feet (1975). Se kuvaa Hayn koreografintyön pohjalla olevia narratiiveja ja omintakeista työskentelyä, ei niinkään teosten tekniikkaa tai muodon notaatiota.

Vuonna 1976 Deborah Hay muutti Texasiin, jossa hän ryhtyi kehittelemään ‘playing awake’ -konseptia, joka vaatii esiintyjältä kokonaisvaltaista läsnäoloa. Hay järjesti vuosittain neljän kuukauden työpajoja, joissa harjoitukset muovattiin kokoillan julkisiksi esityksiksi. Lamb at the Altar: The Story of a Dance (1994) dokumentoi tämän luovan prosessin. Hayn kolmas kirja My Body, the Buddhist julkaistiin vuonna 2000.

Nykyisin Deborah Hay kiertää maailmaa sekä esiintyjänä että opettajana. 90-luvun puolivälistä lähtien hän on keskittynyt miltei yksinomaan soolotansseihin. Hän on esittänyt soolojaan ympäri maailmaa sekä opettanut niitä edelleen tunnetuille esiintyjille. Vuonna 2000 Haylta tilattiin duetto Mihail Baryshnikoville ja hänelle itselleen sekä ryhmäteos White Oak Dance Projectille. Hayn muita yhteistyökumppaneita ovat olleet mm. muusikot Pauline Oliveros, Alvine Lucier, Richard Landry, Terry Riley, Ellen Fullman, kuvataiteilijat Robert Rauschenberg, Alex Hay, Tina Girouard ja näyttelijä/ohjaaja Margaret Cameron. Haylle on myönnetty lukuisia taiteilija-apurahoja ja tunnustuksia.

Deborah Hayn vieraili ensimmäisen kerran Suomessa Sivuaskel festivaalilla 2003. Hän esitti festivaalin ohjelmassa kaksi sooloteostaan Music ja Oh Beautiful, joista jälkimmäinen oli maailman kantaesitys, ja piti kolmipäiväisen workshopin otsikolla Neljä harjoitusta vapaudesta. Sivuaskel-festivaalilla alkaneen yhteistyön tuloksena Deborah Hay ja Zodiak – Uuden tanssin keskus käynnistivät kansainvälisen sooloprojektin, jonka koetanssiin Helsingissä marraskuussa 2003 osallistui noin 70 tanssijaa Suomesta ja ulkomailta. Heistä Deborah Hay valitsi kuusi osanottajaa. Projektin workshop-jakso toteutui elokuussa 2004 Helsingissä. Sen jälkeen osallistujat sitoutuivat harjoittelemaan sooloaan kolmen kuukauden ajan ennen julkista esitystä. Sivuaskel 2005 –festivaalilla näemme kolme projektissa syntynyttä sooloteosta, jotka pohjautuvat Hayn koreografiaan The North Door.

www.deborahhay.com

Deborah Hay Kuva: Heli Sorjonen

FRANKFURT DANCES
Maailmankuulu William Forsythe on kiistatta yksi nykybaletin tärkein uudistaja. Forsythe toimi Ballett Frankfurtin taiteellisena johtajana vuosina 1984-2004 ja kehitti ryhmän kanssa omintakeisen tyylin, joka poikkesi voimakkaasti perinteisestä baletista. Forsythen työn kautta aiemmin klassisesti suuntautunut baletti on taidemuotona muuntunut 2000-luvun dynaamiseksi liikekieleksi. Vuodesta 2005 alkaen William Forsythe työskentelee uuden The Forsythe Companyn johtajana.

Sivuaskel-festivaalilla nähtävä kokonaisuus sisältää pienoisteoksia viimeisen 16 vuoden ajalta, muodostaen kokonaiskuvan William Forsythen ja hänen ryhmänsä työskentelyn eri vaiheista ja konsepteista. Esiintyjinä toimii ryhmä Forsythen tanssijoita.

Kokonaisuuden on kuratoinut Talal Al-Muhanna, joka toimi Ballett Frankfurtissa 1999-2004.

NITA LITTLE on toiminut tanssin improvisaatio-esiintyjänä, koreografina ja opettajana yli 30 vuoden ajan. Hän oli mukana Steve Paxtonin aloittaessa kontakti-improvisaation pioneerityötä vuonna 1972 ja keskittyi tuolloin kahdeksan vuoden ajan yksinomaan kontakti-improvisaation kehittämiseen. Tämä ajanjakso vaikuttaa yhä hänen työssään. Viimeiset 25 vuotta Nita Little on kehittänyt tietoisuutta ja kehollistunutta ajattelua käsittelevää työtapaansa nimeltä Mind in Motion. Hän toimii lisäksi hypnoterapeuttina ja NLP-tekniikoiden asiantuntijana.

Nita Little opettaa ja esiintyy sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa, viimeksi mm. ImPulsTanzissa Wienissä. Hän on toiminut opettajana lukuisissa amerikkalaisissa yliopistoissa ja on saanut palkintoja ja tunnustuksia työstään. Hänen viimeisimmälle työlleen Playing God myönnettiin arvostettu Dance USA -palkinto. Nita Little asuu Santa Cruzin vuoristossa Kaliforniassa.

Nita Little Photo: Darryl Ferrucci

Koreografi ja tanssija LIISA PENTTI on työskennellyt suomalaisen tanssin kentällä 80-luvulta lähtien. Hän valmistui 1986 Amsterdamin teatterikoulun modernin tanssin osastolta (SNDO) ja on opiskellut lisäksi mm. Mark Tompkinsin, Shiro Daimonin, Kei Takein, Russell Dumas’n ja Steve Paxtonin johdolla. Hänen teoksiaan on kotimaan lisäksi esitetty mm. Pohjoismaissa, Eestissä, Liettuassa, Saksassa, Hollannissa ja Unkarissa. Liisa Pentin työ perustuu perinteisten tanssitekniikoiden lisäksi kontakti-improvisaatioon, release- ja Alexander-tekniikoihin sekä tai chi’hin. Teoksissaan hän käyttää lähteinä sekä liikettä että tekstiä ja viime vuosina hän on hakenut erilaisia tapoja yhdistää tanssiin myös elävää kuvaa. Hänen viimeisimpiä teoksiaan ovat Men of Honour (Zodiak 2002) sekä Masha Amplituda (Kiasma-teatteri 2004). Vuonna 2003 hän toteutti Sivuaskel-festivaalin ohjelmistossa suomalaisen version saksalaisen Thomas Lehmenin kansainvälisestä tanssipartituurista Schreibstück.

Liisa Pentti opettaa säännöllisesti Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisellä näyttelijäntyön laitoksella. Hän on ollut Zodiakin aktiivijäsen vuodesta 1987. Hänen oma tanssiryhmänsä Liisa Pentti + Co perustettiin vuonna 2000.

Liisa Pentti Kuva: Tanja Ahola

SOOLOPROJEKTI

JYRKI KARTTUNEN kuuluu maamme eturivin miestanssijoihin ja ajankohtaisiin koreografeihin. Hänen tanssijanuransa alkoi vuonna 1989 Helsingin Kaupunginteatterin Tanssiryhmässä. Vuodesta 1993 alkaen freelance-tanssijana toiminut Karttunen on esiintynyt lukuisten nykykoreografien teoksissa sekä valmistanut itse koreografioita (mm. Digital Duende 1998, Keiju 2002 ja Yellow Happiness 2004). Karttunen on yksi tanssitaiteen valtionpalkinnolla palkitun Nomadi-tuotannon perustajajäsenistä. Hänelle myönnettiin vuoden 2004 alusta alkaen Taiteen keskustoimikunnan 5-vuotinen taiteilija-apuraha.

www.nomadi.fi

Tanssija JENNI-ELINA LEHTO on syntynyt Vantaalla 1980. Hän on opiskellut tanssia Vantaan lapsibaletissa, Tamara Rasmussen -opistossa Helsingissä ja Tukholman Tanssikorkeakoulussa, josta hän valmistui tanssijaksi vuonna 2000. Tämän jälkeen hän on toiminut tanssijana pääasiassa Ruotsissa ja työskennellyt muun muassa koreografien Sasha Pepelyajev, Helena Franzen, Gunilla Heilborn, Kenneth Kvarnström, Örjan Andersson ja Margaretha Åsberg kanssa. Vuosina 2003 ja 2004 hän tanssi myös Skånen Tanssiteatterissa Malmössä. Tällä hetkellä Jenni-Elina toimii freelance-tanssijana sekä Suomessa että Ruotsissa.

MICKAËL STOECKEL on ranskalainen tanssija ja koreografi, joka on työskennellyt Suomessa viimeiset kaksi vuotta. Hän valmistui Amsterdamin SNDO-koulusta vuonna 2002. Hän on opiskellut improvisaatiota, Hawkins-tekniikkaa ja kontakti-improvisaatiota Katie Duckin, David Zambranon, Vincent Cacialanon, Mark Tompkinsin ja Kirstie Simpsonsin johdolla. Mickaël aloitti tanssimisen teini-iässä kansantanssin ja kilpatanssin parissa, mutta esiintyy nykyisin mm. elävän patsaana kadulla. Hänen aiemmat sooloteoksensa ovat looking for myself, Kronos ja La Danse du Toutoutbouri (2000).

TIMO KLEMOLA on filosofian tohtori ja budoka, joka on tutkimustyössään keskittynyt liikunnan ja kehollisuuden filosofiaan, fenomenologiseen tutkimusotteeseen sekä japanilaisiin budolajeihin ja kiinalaisiin kamppailutaitoihin. Klemola on arvostettu opettaja ja tiennäyttäjä monessa asiassa. Hän on ollut luomassa uutta liikunnan filosofian tutkimusalaa sekä kehittänyt sitä koskevaa suomenkielistä terminologiaa ja käsitteistöä. Hän on myös Japanin ja Kiinan kehollisten viisausperinteiden asiantuntija ja kirjoittanut lukuisia niiden filosofista sisältöä syvällisesti ja havainnollisesti valottavia teoksia suomenkielellä. Hän toimii myös karate, taiji ja yi quan sekä zen opettajana.

Klemolan viimeisin kirja Taidon filosofia - filosofin taito syventää ymmärrystä kehollisen taidon luonteesta ja keho-mieli yhteyden problematiikasta niin lännen kuin idänkin perinteiden valossa.

Timo Klemolan julkaisuja:
Korttitekniikka. Omakustanne. 1980.
Karate-do. Tie ja taito. Heinola Kustannus. Heinola 1985.
Karate-do. Budon filosofiaa. Otava. Keuruu 1988.
Taiji, hiljaisuutta liikkeessä, liikettä hiljaisuudessa. Otava. Keuruu 1990.
Portiton Portti ja muita zen-tekstejä. Käännös ja toimitustyö. Tampere 1991.
Liikunta tienä kohti varsinaista itseä. Liikunnan projektien fenomenologinen tarkastelu. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta XII. Tampereen yliopisto 1990. (Lisensiaattityö)
Toinen filosofia. Toimittanut. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta XXI. Tampereen yliopisto 1992.
Zen-karate. Otava. Helsinki 1998.
Ruumis liikkuu - liikkuuko henki? Liikunnan projektien fenomenologinen tarkastelu. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta Vol 66. Tampereen yliopisto 1998. (Väitöskirja)
Budo-kirja. Kirjoituksia urheilusta, zenistä ja kamppailutaidosta. Omakustanne. Tampere 2002
Taidon filosofia- filosofin taito. Tampere University Press. Tampere 2004.

"Oma liikkeeni ankkuroituu idän perinteisiin. Idässä liikkumisen taitoa ja taidetta ei eroteta jyrkästi toisistaan. Siksi voin sanoa, että olen tanssinut tähänastisen elämäni läpi karaten, taijin ja yi quanin liikkeiden ja istunut pitkiä aikoja täysin liikkumatta Rinzai-zenin perinteessä ja tutkinut mieleni tanssia." Taidon filosofia 2004

www.uta.fi/~fitikl/